Kaupunkiseutujen haja-asutusalueen väestömuutokset Suomessa 1980-2005

Asutuksen keskittyminen kaupunkeihin ja muihin suuriin taajamiin on ollut Suomen yhdyskuntarakenteen keskeisimpiä kehityssuuntia. Samalla haja-asutusalueiden väestömäärä on vähentynyt voimakkaasti. Haja-asutusalueiden väestökehitys on kuitenkin selkeästi eriytynyt kasvaviin ja taantuviin alueisiin. Kasvavat haja-asutusalueet löytyvät aiempaa selvemmin vain suurten kaupunkiseutujen ympäriltä, joissa kasvu ulottuu yhä kauemmaksi. Pienempien kaupunkiseutujen ympärillä haja-asutusalueen väestökehitys on useimmiten negatiivista heti taajaman rajalta alkaen. Seurantaraportissa tarkastellaan kaupunkiseutuja ympäröivän haja-asutuksen väestömuutoksia Suomen 28 suurimmalla työssäkäyntialueella ajanjaksolla 1980–2005. Haja-asutusta on tarkasteltu suhteessa kaupunkiseudun keskukseen etäisyysvyöhykkeiden avulla. Selvityksen tärkeänä tuloksena muodostuu kuva haja-asutusalueiden erilaisesta kehityksestä maan eri osissa sekä työssäkäyntialueiden sisällä. Raportissa esitetään miten eri alueiden erilainen väestökehitys heijastuu kaupunkiseutuja ympäröivän haja-asutusalueen väestömuutoksiin. Toisaalta havaitaan rakenteen hajautuminen haja-asutusalueelle kasvukeskusten ympärillä ja toisaalta autioituva haja-asutusalue kauempana kasvukeskuksista. Raportin tiedot on saatu ympäristöministeriön ja Suomen ympäristökeskuksen yhteistyönä kehittämästä yhdyskuntarakenteen seurantajärjestelmästä (YKR), joka perustuu pääosin Tilastokeskuksen tuottamiin valtakunnallisiin koordinaattipohjaisiin paikkatietoihin

Distributed Microphone Array System for Two-way Audio Communication

Tässä työssä esitellään hajautettu mikrofoniryhmäjärjestelmä kahdensuuntaisessa äänikommunikaatiossa. Järjestelmän tavoitteena on paikallistaa hallitseva puhuja ja tallentaa puhesignaali mahdollisimman korkealaatuisesti. Työssä esiteltävässä järjestelmässä jokainen mikrofoniryhmä toimii polynomirakenteella parametrisoituna keilanmuodostajana (PBF), joka mahdollistaa jatkuvan keilanohjauksen. Hallitsevan puhelähteen suunta päätellään PBF:n jokaisen keilan ulostulotehoista. Lopuksi yhdistämällä jokaisen PBF:n kaikkien keilojen ulostulotehot muodostetaan avaruudellinen todennäköisyysfunktio (SLF), jonka suurin arvo määrää puhujan paikan. Puhesignaali tallennetaan ohjaamalla puhujaa lähinnä olevan PBF:n keila puhujan suuntaan. Tässä työssä esiteltävän järjestelmän toiminta arvioitiin simuloidulla ja mitatulla datalla. Arvionti näyttää, että toteutettu järjestelmä pystyy paikallistamaan puhujan noin 40 cm paikannustarkkuudella ja järjestelmä vaimentaa muista suunnista tulevia häiriölähteitä noin 15 dB. Lopuksi järjestelmä toteutettiin reaaliakaisena systeeminä Pure Data signaalinkäsittelyympäristössä.In this work a distributed microphone array system for two-way audio communication is presented. The goal of the system is to locate the dominant speaker and capture the speech signal with highest possible quality. In the presented system each microphone array works as a Polynomial Beamformer (PBF) thus enabling continuous beam steering. The output power of each PBF beam is used to determine the direction of the dominant speech source. Finally, a Spatial Likelihood Function (SLF) is formed by combining the output beam powers of each microphone array and the speaker is determined to be in the point that has highest value of SLF. The audio signal capture is done by steering the closest microphone array to the direction of the speaker. The presented audio capture front-end was evaluated with simulated and measured data. The evaluation shows that the implemented system gives approximately 40 cm localization accuracy and 15 dB attenuation of interference sources. Finally the system was implemented to run in real-time in the Pure Data signal processing environment

Kyläasutuksen kehitys kaupunkiseuduilla ja maaseudulla

Raportin liitteinä (liitteet 1-8) on pdf-muotoisia karttoja eri teemoista. Kartat täydentävät raportissa esitettyjen karttakuvien osalta koko maan tilanteen.Haja-asutusalueiden väestömäärä laskee ja väestöä siirtyy kasvualueille. Muutokset heijastuvat paitsi kasvavien kaupunkiseutujen myös haja-asutusalueen asutusrakenteeseen. Keskeisin asutuksen leviämistä kuvaava aluejako on ollut taajamarajaus, jonka avulla maa voidaan jakaa taajamaksi ja haja-asutusalueeksi. Tässä raportissa esitellään taajamarajausta täydentämään kehitetty kylärajaus. Sen avulla voidaan kuvata haja-asutusalueen kylien ja muiden pienten asutustihentymien kehitystä. Raportissa esitellään kyläalueiden rajausmenetelmä sekä kuvataan kyläalueiden kehitystä aikajaksolla 1980–2005. Muutoksia kylien määrässä, pinta-alassa, väestössä, työpaikoissa ja palveluissa tarkastellaan erikseen maaseutukylissä, kaupunkiseutujen läheisellä maaseudulla sekä kaupunkiseutujen ja taajamien reunakylissä. Seurantatulokset perustuvat vakituisen asumisen muutoksiin. Kylärajauksen avulla voidaan seurata erityisesti maaseudun asutusrakenteen kehitystä, mutta samalla se tarjoaa tarkastelutavan kaupunkiseutujen hajautumiskehityksen seurantaan. Reunakylät kaupunkiseuduilla ovat osoitus asutuksen hajautuneesta leviämisestä taajamien ulkopuolelle. Raportti on toinen osa haja-asutusalueen yhdyskuntarakenteen seurantaa. Ensimmäinen osa tarkasteli kaupunkiseutuja ympäröivän haja-asutusalueen väestömuutoksia. Raportin tiedot on saatu ympäristöministeriön ja Suomen ympäristökeskuksen yhteistyönä kehittämästä yhdyskuntarakenteen seurantajärjestelmästä (YKR), joka perustuu pääosin Tilastokeskuksen tuottamiin valtakunnallisiin koordinaattipohjaisiin paikkatietoihin

Haja-asutusalueen yhdyskuntarakenne ja vesihuoltopalvelut vuoteen 2030

Julkaisussa tarkastellaan haja-asutusalueen vesihuollon vaihtoehtoja väestökehityksen eriytymisen ja yhdyskuntarakenteen näkökulmasta. Minkä tyyppisille alueille yhteiset vesihuoltoverkostot ovat perusteltuja ratkaisuja? Minkä tyyppisellä tiedolla ja menetelmillä alueelle soveltuvia vesihuoltoratkaisuja voidaan perustella? Vesihuollon järjestämisen lähtökohdat ovat erilaiset yhdyskuntarakenteen eri osissa. Asemakaava-alueet kuuluvat lähtökohtaisesti yhteisen vesihuollon piiriin. Asemakaavan lievealueet ovat yhteisen vesihuollon näkökulmasta haasteellisia, sillä niillä on huomioitava yhdyskuntarakenteen hajautumisen suunnitteluongelma. Varsinaisella haja-asutusalueella, jossa rakentamispaine on vähäinen, osuuskuntapohjaiset yhteiset vesihuoltojärjestelmät ovat toimiva ratkaisu niillä kyläalueilla, joilla asutusrakenne muodostuu riittävän tiiviiksi. Harvaan asutuilla alueilla vesihuolto perustuu pääosin kiinteistökohtaisiin ratkaisuihin. Julkaisussa on selvitetty paikkatietojen käyttöä vesihuollon ja maankäytön kehittämisen tueksi. Julkaisussa esitellään laskentamalli, jonka perusteella voidaan arvioida minkä tyyppisille alueille yhteisen vesihuollon verkostot ovat teknistaloudellisesti perusteltuja ratkaisuja sijaintiominaisuuksien ja alueen tulevan kehityksen perusteella. Laskentamallia voidaan käyttää osana yhteisen vesihuollon tarpeen ja toimintaedellytysten arviointia. Helposti kaivettavan maaperän alueilla yhteinen vesihuolto alkaa olla kiinteistökohtaista edullisempaa, kun verkostoon liitettyjen rakennusten tiheys on 20-30 rakennusta neliökilometrillä. Vaikeasti kaivettavan maaperän kohdalla vastaava rakennustiheys on 40-60 rakennusta neliökilometrillä. Valtakunnalliset väestönmuutoksen tarkastelut osoittavat kehityksen eriytyvän. Taajaman ulkopuolisen haja-asutusalueen pysyvä asutus on vähentynyt Suomessa 32 prosentilla vuosina 1980-2011. Samaan aikaan taajamissa asuvien osuus on kasvanut 74 prosentista 84 prosenttiin. Suomen väestö keskittyy suurille kaupunkiseuduille ja monissa osissa maata asutus harvenee nopeasti. Nykykehityksen valossa eriytymisen jatkuminen merkitsee hajaväestön jatkuvaa vähenemistä. Vaihtoehtoinen kehitys edellyttäisi merkittäviä muutoksia Suomen aluerakenteen kehityksessä. Haja-asutusalueen väestökehityksen vaihtoehtoja tarkastellaan julkaisussa kolmen skenaarion avulla. Eriytyvän kehityksen seuraukset tulisi ottaa huomioon, kun arvioidaan mille alueille vesihuoltoinfrastruktuuria laajennetaan. Vesihuollon ja maankäytön suunnittelun yhteensovittamisen suunnittelukysymyksiä on kartoitettu tarkastelemalla lähemmin kuutta kuntaa, joissa on lähtökohtaisesti erilainen suunnittelutilanne. Alueet muuttuvat eri tavoin ja eri syistä, joten tarvitaan erilaisia keinoja muutoksen hallintaan, sopeutumiseen sekä maankäytön ja vesihuollon suunnittelun yhteensovittamisen parantamiseksi. Tärkeintä on päästä eroon sektorikohtaisesta suunnittelusta, ja kehittää vesihuoltoa ja maankäyttöä samoilla tavoitteilla. Tavoitetilassa vesihuollon hankkeet voidaan ajoittaa tarkoituksenmukaisesti sinne, missä tarve konkretisoituu

Urban form in the Helsinki and Stockholm city regions - Development of pedestrian, public transport and car zones

The study focuses on differences and similarities of land use patterns, regional and urban structures and traffic systems in the Helsinki and Stockholm city regions. The viewpoint of the study is connected to the theory of three urban fabrics (walking city, transit city, car city). The fabrics differ from each other in terms of their physical structure and the travel alternatives they offer. In the GIS analyses, the studied metropolitan regions are divided into urban, peri-urban and rural areas, which are further classified into travel-related zones (pedestrian, transit and caroriented). Statistical data about the amounts and densities of population and workplaces can thus be compared in a rather detailed spatial level between different parts of the metropolitan areas. Finnish city regions have been studied using the travel related zone model quite widely. However it has not been possible to compare Helsinki region to any other city region in Finland, because Helsinki region is the only international level metropolitan area in the country. In this report the zone analyses is extended to a comparison of two Nordic capital regions. The results of the study indicate that Stockholm has managed to channel the growth of the metropolitan area more inwards, densifying the inner areas of the city region. In the Helsinki region the growth has turned from the peri-urban areas to the core areas notably later, but since 2008 the growth of the core areas has been dominant also in Helsinki